Onko kenelläkään ideoita miten järkyttävän murrosiän saa taltutettua? On vähän rankkaa. Muistuu mieleen omat mussutukset ja "joo mähän tein niin juu mä mmmjuu mjoo lässynlää" **TTU. Mulla poksahtaa kohta joku verisuoni ihan tosissaan päässä. Pitäs päästä muuttamaan omaan kotiin, mutta se ei vielä onnistu. Jos voisin palata omaan murrosikään, niin peruisin kaikki kitinät ja murkkuilut ja olisin äitille niin kiltti enkeli kun olla voi. Mulla on maailman rakkain pieniveli ja ajoittain se on tosi hauska ja ihana, mutta kamoon. Kuka helvetti keksi murrosiän ja sen kamalat vaikutukset?
Mulla on nyt vähän liikaa vapaata aikaa, koska töitä on vähän kehnosti. Tein tänään mokkapaloja piristääkseni kaikkia. Se ilo kesti hetken.
Kävelin viimeviikolla Hämptonista Parolaan. Tennarit jalassa pistin menemään. Uudella oikkarilla mun nilkat meinasi sanoa itsensä irti. Siinä oli piiiiiiiiiitkä tie aivan järkyttävää jättikivihiekkamaastoa. En todellakaan muista millä nimellä sitä kutsutaan. Mutta jotain nyrkin kokoisia kivimöhköjä se tie oli täynnä.
Käytiin myös viikonloppuna Willassa. En ostanut yhtään vaatekappaletta. En edes herätevaateostosta. Good job.
Ostin myös puisen kivan laatikon meikeilleni, kun ei ne näköjään enään mahdu edelliseen koriin....
Mä painun nyt pehkuihin.
Hyvvee yötä kuomat.
Kiva kun jaksat panostaa kuviis ja blogiis muutenkin.
VastaaPoistaTää on tosi mukavan olonen blogi.
Liityin :---)