Ei hitto. Olis pitänyt eilen vaan pysytellä kotona. Kuskasin kuitenkin porukoita Rantakassulle kuunteleen serkkupoijjaan bändiä ja jäin itsekkin siemailemaan sumppia (Tail Shakers). Jostain väkijoukon välistä paistoi taas se ihana naama minkä näin viimeks kolkkinelosessa ja rakastuin. Mä en tiedä onko se ihminen oikeasti olemassa vai onko nää jotakin hallusinaatioita johtuen esim. Crybaby elokuvasta? Se jätkä sattuu olemaan täydellinen. Ei semmosia ole oikeasti, ei ainakaan Suomessa. Ei vain ole! Kun menin nukkumaan, ajattelin vaan, että sen on pakko olla harhaa, koska siitä ihmisestä ei ole merkkejä missään enkä ole nähnyt sitä kun vasta kaksi kertaa. Valvoin varmaan kaksi tuntia pohdiskellen, että hitto mikä mies. Ah.
Nyt kuljen taas monta viikkoa sydämen kuvat silmissä epätoivoisena ja toivon tämän kävelevän kadulla vastaan.
Nyt mun täytyy kuitenkin yrittää palata karuun todellisuuteen ja sujahtaa suihkun puolelle. Käydään tänään vähän syömässä äiteen kanssa, koska kahteen viikkoon en syö muutakun mehujäitä ja jääpaloja, jos niitäkään, iik! Ja sen jälkeen Hennan synttärikaffeille ja moikkaamaan Rämpyttiä ja Oliviaa, pusu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yes please, leave me a message.