Äiti keitti äsken synttärikahvit ja meni olohuoneeseen juomaan oman sumppinsa. Pikkuveli ei persettään hetkauttanutkaan vaan istui nenä kiinni tietokoneessa. Siru ja Herkko saapuivat hieman myöhässä, mutta minä istuin tunnollisesti keittiössä siemailemassa omaa kahviani muumimukista. Se oli jokseenkin koomista, mutta toisaalta kovin surullista. Vilkaisin itseäni ikkunasta ja mietin, että ei ole todellista. Istuin siinä yksikseni viettämässä äidin syntymäpäivää letti päässä. Se sama letti minkä äityli teki mulle jokaisiin juhliin kun olin pikkulikka. Ja ihan vahingossa olin hetki sitten pyytänyt, että se tekee sen mulle taas. Purhonen ja Paavo kävivät vähän väliä kyyläämässä, että mitä hittoa toi muija kyhnöttää yksin keittiössä. Mutta ei niistäkään paljoa seuraa ollut. Nyt mun hammastani vihloo ja kerrankin tahtoisin hammaslääkäriin. Huomenna en enään tahdo, enkä ikinä.
Mitenhän sitä huomisen vapaapäivän taas viettäisi? Niin, että ei tunne oloaan niin älyttömän saamattomaksi ja lusmuksi. Tjaa a. Sitä saakin sitten miettiä. Tänään saapui pikkuveljen joululahjakin ja se on jo paketissa joulua odottamassa. Joten huomiselle ei jää muuta kuin nukkumista ja olemista? Mulla on sellainen tunne, että jotain on tekemättä, mutta mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yes please, leave me a message.