Ylistys Kredulle ja nyt tuli kiire

...... meinaan Barcelonaan. Istuin tässä sohvalla vielä hetki sitten enkä meinannut saada henkeä, kun toivoin jo olevani siellä. Meni fiilikset lähteä edes pihalle vaikka sielä paistaa aurinko ja on melko lämmin. Masentuisin vaan ovesta astuessani, kun ei olekkaan niin lämmin kun Barcassa ja suoraan edessäni olisikin vain moottoritie ja ihan hitosti siitepölyä. Tajusin myös sen, että mitä nopeammin reissu olisi edessä, sitä nopeammin myös kesä olisi ohi. Ja mua ahdistaa jo nyt Barcelonasta poistuminen. Aina on saanut lähteä tippalinssissä, koska joku on vienyt sydämen ja taas ei näekkään yhtä rakkaimmista kaiffareista pitkiin aikoihin. Se sattuu kamalasti ja aina mietinkin, että miksi laitan itteni noihin tilanteisiin uudelleen ja uudelleen. Alkaa melkein itkettämään pelkkä ajattelukin. 
Mutta sitten tulee mieleen kaikki ihan huikeat muistot. Jos Kredu ei olis koskaan muuttanut tonne, mä en olisi saanut kerättyä näin paljoa hauskoja muistoja joita muistella sitten mummelina. "Silloin nuorena plikkana lähdin aina Barcelonaan särkemään sydämeni". Ainakin toivon ihan hulluna, että muistan tän kaiken! 
Ens kesän reissu Barcelonaan on mun viides sellainen. Ja voisin väittää, että viimekesä oli kaikkein muistorikkain enkä oo varmaan koskaan ollut niin rappiolla, mutta silti niin fiiliksissä ja onnellinen. Toivon, että tästä reissusta tulee vähintäänkin yhtä huikea! 
Tulee vaan mieleen, kun yhtenä aamuna raahauduin Kredulle hirveessä tärinäkrapulassa kainalossani kylmä cocacola ja kolmioleipä eikä ketään ollutkaan kotona paitsi kaksi ulkomaalaista poitsua ja koira. Tuijotettiin hetken toisiamme hiljaa "wtf" kunnes tajuttiin esittäytyä ja painelin äkkiä piiloon. Hetken päästä meidät vietiinkin syömään kalaravintolaan ja kaikkien naamat oli vähintäänkin yhtä valkoiset kuin lakana. 
Ja mites se aamu, kun olin vaihteeksi krapulassa ja kannoin jäätävän painavaa koiranruokapussia Barcelonan kaduilla auringon paahtaessa. Sitä ei tuu jokainen jantteri elämässään tekemään! Haha. Tai sitten ne päikkärit, kun Kreetta ja Aura nukkui sängyssä ja koira vei mun paikkani, joten nukuin kivilattialla avonaisen ikkunan edessä märän pyyhkeen alla! Vaikka noi reissut onkin aikamoista rappiota aina, en siltikään ole koskaan oksentanut siellä. Vaikka aina onkin kauheet skabat, että kuka on reissun pukekeisari. Mutta se nakki ei ole napsahtanut tähän osoitteeseen kertaakaan. En tiedä mitä mulle tapahtuu noissa reissuissa, koska siellä oon aivan eri ihminen. Täällä vaan mummoilen himassa ja Barcelonassa otan kaiken elämästä irti. Vaikka näköjään annoinkin sellasen kuvan, että noi reissut on pelkkää ryyppäämistä, niin kyllä niihin sisältyy paljon muutakin. Ei ehkä ihan liikaa mitään kulttuurijuttuja, mutta kaikkea muuta kylläkin. Kuten syömistä, omnom. Se nyt on aina mukavaa ja Barcelonan (ja Kredun) kautta oon löytänyt meksikolaisen ruoan, mitä en koskaan kuvitellut syöväni. Ja sitten ne parin egen Nevermindin hampparit, yummyyyy. 
Voi vitsit. Oon saanut sieltä niin paljon lisää tuttavuuksia, että joutuu puhumaan melkeinpä päivittäin englantia (mikä on hyvä juttu). Oon myös ihastunut ainakin tuhat kertaa sekä miehiin että niihin paikkoihin. Kun vaan pystyisi ja kehtais kirjottaa kaikki ihanat muistot tänne, mutta niitä on ihan liikaa ja kaikki ei ole julkaisukelpoisia juttuja. Mutta jos sanon, että Barcelona on yks hienoin juttu, mitä mulle on käynyt niin eiköhän se tiivistä kaiken sen hauskuuden ja ihanuuden mitä haluaisin kertoa. Voin vaan kuvitella kuinka onnellista elämää sä sielä elät Kredu, I'm happy for you. Pus. Ja nähdään pian.