Olenko ainoa vai tuntuuko sunnuntait myös muiden mielestä ikuisuudelta? Tuntuu, että tää päivä on taas vaan madellut matelujaan. Ei siinä, ei mulla kiire ole minnekkään, mutta njäh. Vois olla jo ens viikonloppu. Vaikka eihän mulla ole mitään suunnitelmia sinnekkään. Oon hei aivan toimeton surkimus vailla tekemistä.
Aamupäivällä laitoin meikäläisen nojatuolin nettiin myyntiin ja se tultiin samantien hakemaan. Joku sai halvalla hyvän ja rakkaan tuolin, joka nyt vaan sattui viemään vähän liikaa tilaa mun yksiöstä. Sorry darling.
Sen jälkeen tulikin tilaa niin paljon, että täytyi lähteä matto-ostoksille ja löysin söpön harmaan PYÖREÄN maton. Ei ollut kyllä mielessä ostoksille lähtiessä, mutta kyllä. Pyöreän maton ostin.
Neljän jälkeen kiirehdin kummitytön 2-vuotis syntymäpäiville ja murunen häkeltyi uudesta kissamekostaan niin paljon, että tahtoi vaihtaa juhlamekkonsa siihen.
Mulla on unirytmi tuhannen sekaisin. Ollut oikeastaan Barcelonan-reissusta asti. Eikä sille näy helpotusta hetkeen varmaankaan, oih ja voih.
Nyt aion kuitenkin siirtyä päivittämään kalenteria, lakkaamaan kynsiä (oh so girly, so girly), juomaan erittäin mustikkapitoista smoothiee (hups) ja katsomaan maailmanloppu-leffaa. Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Yes please, leave me a message.