lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämänparhautta

Hallelujaa Hyväriselle -ystäväni Emilian sanoin. Vuodesta 2014 on selvitty ja aika menee hirveetä vauhtia eteenpäin. Tänä vuonna täytän 22-vuotta ja sen tajutessani mulle tuli joku kamala kiire ja paniikki. Ikäkriisikö? 
2014 oli yhtä kiirettä ja paniikkia, joten nyt aion vähän rauhoittua. Aloitin koulun ja olin jo luovuttamaisillani sen suhteen kesän jälkeen, mutta niin vaan on perusopinnot suoritettu ja ensi syksynä alkaa erikoistuminen. Koulun ohella painoin töitä ja ihmettelin, kun aika ei riitä enään mihinkään. Elämä oli pelkkää koulua, työharjottelua, tehtäviä, tutkintosuunnitelmia ja töitä, töitä, töitä. Kunnes mun työpaikka lopetti toimintansa ja jäin ihmettelemään, että kylläpäs nyt koulutehtäville jäikin hyvin aikaa. Ja sitten koulusta alkoi se tauko ja mä jäin miettimään, että mitäs sitten. Ja sitä mä mietin edelleenkin. Nyt kaipaan töitä, koska haluan kesällä lähteä luultavastikkin uudelleen Barcelonaan, koska tää viikon uudenvuoden-reissu ei todellakaan ollut tarpeeksi. Odota vaan Kredu.... 
Mutta kuitenkin. 2014 ehdin lentää kolmesti ulkomaille. Kahdesti Barcelonaan ja kerran Kreikkaan (kreetalle). Vaikka pelkään lentämistä kuollakseni. Kreikan paluulennot ei ainakaan auttaneet yhtään asiaa, kun kone laskeutui Suomeen ihan kallellaan ja jäi pomppimaan kiitoradalle. Ehdin jo taivaalla kiittää, että selvisin lennosta, mutta sitten olinkin jo varma, että laskeutuminen koituu meidän kohtaloksi, mutta ei. Samoiten Barcelonaan matkatessa sydän pysähtyi, kun parrakas mies polvistui koneen käytävälle rukoilemaan ( Ei pahalla parrakkaita miehiä kohtaan ). Koska mulla ei todellakaan ole mitään partoja vastaan vaan päinvastoin. Lääh. 

Vuodesta 2015 tulee varmastikkin elämäni parhaimpia. Ainakin toivon ja uskon niin. Luulen, että se menee nopeaa, mutta siinähän menee. Koska musta tulee semmosen Mähösen täti, että morjens. Luultavastikkin oon siskoni ovella koputtelemassa kyllästymiseen asti, että pääsen leikkimään sen palleron kanssa. En malta odottaa. 
Sen lisäksi mun yksi tärkeimmistä ja rakkaimmista kavereista männöö naimisiin ja en vois olla onnellisempi sen tai siis niiden puolesta. Pusuja sinne teille, jos luet tätä. Que pasa calabaza. 

Aion nyt jatkaa töiden etsimistä ja keksin jotakin aktiviteettiä, etten kyllästy himaan tässä vajaan vuoden aikana. Opiskelujen jatkumista odotellessa. 


Uno cerveza por favor. 

3 kommenttia:

  1. oi miten ihania fiiliskuvia sun blogissas :) harmi ku et oo postaillu paljoa :/

    ♥: ausku.blogpsot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos :) joo, on ollut aikamoinen motivaation puute ja oon ollut tosi laiska :---D

      Poista
  2. miu. luin nyt ja tuli iha kyyneloot silmiin. en osaa tehda sydanta talla tietsikalla mut leikitaan et laitan sydamen tahan nyt.

    VastaaPoista

Yes please, leave me a message.