perjantai 22. marraskuuta 2013

Keskeneräinen UUSI tatskandeerus

Se on perjantai jälleen! Suunnitelmissa on lepoa,lepoa,lepoa, Helsinkiä, lepoa ja lepoa. Mulla on ollut jokseenkin vauhdikas viikko.
Mutta aloittakaamme nyt kuitenkin viime viikon maanantaista. Lähdin kohti Helsinkiä tatuoinninkuvat silmissäni. Perillä odottikin sähköongelmat ja tatuointi jäikin vain haaveeksi. Ajattelin, että eipä tuo mitään! Voinpahan aina mennä shoppailemaan, mutta Kamppiin päästyäni mieli muuttui ja ahdistuin väenpaljoudesta. Kävin Mustissa ja Mirrissä häntä koipien välissä ja nappasin mukaani nakkeleita kisuille ja lähdin kiireenvilkkaa bussilla takaisin kotikonnuille. 
Tämän viikon tiistaina otin sitten uusintayrityksen ja se kannatti. Sain maata mahallani vajaat kuusi tuntia samalla, kun mun kättä koristeltiin ja väännettiin ja käännettiin. Viiden tunnin jälkeen alkoikin jo vähän sattua ja tulin kovin levottomaksi. Mulla on kuulema mieletön kipukynnys, mikä on tosi outoa kun yleensä mua sattuu kaikki. Kuva jäi vielä kesken, mutta se jatkuu heti joulukuun lopulla! HUISIA. Mä tykkään siitä ihan hulluna vaikka kesken onkin. :--------)
Tänään töissä ylitin itseni ja juttelin ihmisille huomattavasti enemmän kun yleensä. Välillä oon tosi sosiaalista sorttia, mutta välillä sitten oikein semmonen epäsosiaalisuuden huipentuma. Harvemmin alan itse jutteleen tuntemattomille mitään, mutta viime keskiviikkona koitin luoda jonkilaista keskustelua erään vanhemman naisen kanssa koulun käytävällä. Mulle tuli tosi kiusaantunut olo, kun sen vastaukset oli nihkeitä eikä se osannutkaan jatkaa keskustelua niinkuin moni muu tekee.
Mulla on tommosia ihme ongelmia. Joissakin tilanteissa toivoisin olevani näkymätön. T. teen asioista liian vaikeita.
Inhoon tosi paljon suojatien ylittämistä. Yritän ajoittaa siihen astumiseni oikein, niin ettei autoja ole lähimainkaan. Jos yrittää mennä vaan suojatien yli äkkiä, saa murhaavia katseita. Jos jää venaamaan, että autot menee ensin, ei pääse ikinä ylittämään tietä. Tänään kuitenkin päätin, että nyt mä vaan astelen tosta noin JEE. Sit joku patu kurvaa katsomatta suoraan mun eteen ja vielä pysähtyy suojatien päälle niin, että oon lähellä kävellä päin.
Leikkasin myös äsken saksilla sormea ensimmäistä kertaa i-k-i-n-ä! 
Se niistä ongelmista.

Kävin eilen moikkaamassa Emiliaa ja Einoa pitkästä aikaa. Emanuel sano, että mun hiukset on kasvanu viime kerrasta! Mahtavuutta, itsehän en ole huomannut mitään muutosta. Einon mielestä oon lyhentynyt. Nyyh. 
Enkä malta odottaa joulua. Se on kivaa. Saako joulukuusen jo laittaa esille????? Pliispliispliis.

2 kommenttia:

  1. mikset kertonut, että tuut helsinkiin? olis voinu nähdä (:
    p.s. hienolta näyttää sun tatska! :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hitto, ei tullut yhtään mieleen! Olin niin tohkeissani tosta ja samalla paniikissa, että miten selviän yksikseni siellä. :D Ens kerralla lupaan ilmottaa :) ja kiitos paljon, hihi!

      Poista

Yes please, leave me a message.